Augsburg, Saksa Sunnuntai 3.5.2009
Heräilimme siinä klo 12 nurkillä ja päädyimme herkkuja notkuvaan aamupalapöytään. mässätessä pöydän antimia Wolf ilmoitti soittavansa kaverilleen joka on mekaanikko. Kerroimme lämpöjen kohonneen teutoonien jylhien mäkien nousuosuuksilla ja Wolf halusi että matkamme jatkuu FACkin siivittämänä. Allekirjoittanutta ei olisi haitannut automme laukeaminen Wolffien pihaan. Niin hyvää vieraanvaraisuutta en ole kokenut edes edesmenneessä Helsingin Factory-ravintolassa.
Pahaa kankkusta poteva mekaanikko testas ja tsekkas auton ja totes että kyllähän se varmaan kulkee kunhan lämmöt on täysillä ja luut ulkona ikkunoista. Eli johtotähti jaksaa.. kai.
Lähdimme seuraavaksi syömään todella uupeaan perinteiseen Baierilaiseen biergarten:iin. jossa näimme lederhoseniin pukeutuneen germaanin herrasmiehen. Silmä lepäsi ja maisematkin miellyttytivät. Vuoret näkyivät ympärillämme kuin sormusten herrassa konsansaan. Rouka oli mainiota ja olutta vedettiin weisse:na sekä dunkel:na. Wolf halusi maksaa laskun ja olimme jo tottuneet tähän hemmotteluun joten emme liikoja vastustelleet.
Ruoan jälkeen sitten nukkumaan muutamaks tunniks ja sen jälkeen kamat hinterhaltenista autoon.Tämän jälkeen Wolfin porukoille ja nettiin ja nukkumaan. Ah, lupasin itselleni että lunastan uudet peitot ja tyynyt himaan kunhan sinne pääsen. Onko nukkuminen parasta mitä maailmassa on?!
Osa porukasta lähti skeittaamaan, osan jäädessä bankottamaan. Illalla istuskelua ja rupattelua ja pistettiin kamoja valmiiks. Wolf sanoi meidän olevan aina tervetulleita bändinä tai muuten vaan jos olimme Saksan maalla. Mistä tällaisia ihmisiä oikein tulee. Ei voi sanoa muuta kuin ”Ich Liebe Deutch”!
-Teemu
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Augsburg, Saksa Lauantai 2.5.2009
Paikalle pörhällettiin ja illalla oli luvassa keikka paikallisen bändin jälkeen. Vedettiin siis bissee ja jutusteltiin. Kamat kasaan ja sound chechkii väännettiin. Hinterhalt keikkapaikkana oli hieno ja puitteet enemmän kuin kohdallaan. Lava –ja yleissoundi mainiota kuunneltavaa.
Keikan jälkeen mentiinkin sitten paikan omistajan, Wolfin luo ja pistettiinyllätten bissee huuleen. Wolfilla on vaimo, pari muksua ja n koilmesataaneliöonen lukaali. Kaveri näyttää hämmästyttävän paljon edesmenneeltä John lennonilta. Rauhan ja periaatteen miehiä kummatkin. Vasurit rulaa!!!
Wolfilla, kolmannnessa kerroksessa sijaitsevat yöpaikamme oli tietty tehty huolella saksalaiseen tyyliin. Vain yksi loisti poissaolollaan; aivan mahdottoman liian isot tyynyt. Nyt ainoa mitä saimme oli pehmeät patjat, mainion ihanat peitot ja niin normi kokoiset tyynyt. Eli mitä v*ttua? tällä pelillä meistä tulee hemmoteltuja rockkikukkoja. EI VOI HYVÄKSYÄ.
-T
Paikalle pörhällettiin ja illalla oli luvassa keikka paikallisen bändin jälkeen. Vedettiin siis bissee ja jutusteltiin. Kamat kasaan ja sound chechkii väännettiin. Hinterhalt keikkapaikkana oli hieno ja puitteet enemmän kuin kohdallaan. Lava –ja yleissoundi mainiota kuunneltavaa.
Keikan jälkeen mentiinkin sitten paikan omistajan, Wolfin luo ja pistettiinyllätten bissee huuleen. Wolfilla on vaimo, pari muksua ja n koilmesataaneliöonen lukaali. Kaveri näyttää hämmästyttävän paljon edesmenneeltä John lennonilta. Rauhan ja periaatteen miehiä kummatkin. Vasurit rulaa!!!
Wolfilla, kolmannnessa kerroksessa sijaitsevat yöpaikamme oli tietty tehty huolella saksalaiseen tyyliin. Vain yksi loisti poissaolollaan; aivan mahdottoman liian isot tyynyt. Nyt ainoa mitä saimme oli pehmeät patjat, mainion ihanat peitot ja niin normi kokoiset tyynyt. Eli mitä v*ttua? tällä pelillä meistä tulee hemmoteltuja rockkikukkoja. EI VOI HYVÄKSYÄ.
-T
Berliini, Saksa Keskiviikko 29.5.2009
Viimeinen kokonainen päivä Berliinissä. Metro on tullut hyvinkin tutuksi kaupunkia kiertäessä. Innostuin ostamaan kortteja joissa on Berliinin metrokartta. En siis suosinutkaan perinteisiä maisemakortteja joissa on kuvia kaupungin turistinähtävyyksistä. Metrolinjoja on muutamana enemmän kuin suomessa ja maanalainen kulkee noin aamuneljään asti. Kävimme keskustassa kiertämässä paikkoja ja illalla menimme Venlan espanjalaisen kaverin synttäreille amiraalisillalle. Kirjoitetaan siis Die admiral brüche.
Matkalla sillalle näimme paikallisen keppi-Keijon. Kyynersauvoilla kulkenut gaiffari piti meteliä ja köpötteli sauvoilla kauppaan yhtäaikaa kanssamme. Kaupassa tapahtui raamatun teksteissäkin esiintynyt ihmeparantuminen. Keppiukkeli otti olutkorin toiseen käteen, ja katso; sauvat olivat tarpeettomat. Kori kädessä ja sauvat toisessa mies käveli kuin Sari Essayah konsanaan. Oluen voimaa ei kannata aliarvioida. Ei edes Berlinissä.
Siltabileistä suuntasimme metroverkoston syövereihin ja kotikulman döneriin vetäisemään iltapalaa. Hinta ei taaskaan ollut päätä huimaava. Neljä kebabia ja yksi falafel yhteishintaan alle viistoista €uroa. Siitä sitten kämpille ja pakkailemaan / kakkailemaan.
-Teemu
Viimeinen kokonainen päivä Berliinissä. Metro on tullut hyvinkin tutuksi kaupunkia kiertäessä. Innostuin ostamaan kortteja joissa on Berliinin metrokartta. En siis suosinutkaan perinteisiä maisemakortteja joissa on kuvia kaupungin turistinähtävyyksistä. Metrolinjoja on muutamana enemmän kuin suomessa ja maanalainen kulkee noin aamuneljään asti. Kävimme keskustassa kiertämässä paikkoja ja illalla menimme Venlan espanjalaisen kaverin synttäreille amiraalisillalle. Kirjoitetaan siis Die admiral brüche.
Matkalla sillalle näimme paikallisen keppi-Keijon. Kyynersauvoilla kulkenut gaiffari piti meteliä ja köpötteli sauvoilla kauppaan yhtäaikaa kanssamme. Kaupassa tapahtui raamatun teksteissäkin esiintynyt ihmeparantuminen. Keppiukkeli otti olutkorin toiseen käteen, ja katso; sauvat olivat tarpeettomat. Kori kädessä ja sauvat toisessa mies käveli kuin Sari Essayah konsanaan. Oluen voimaa ei kannata aliarvioida. Ei edes Berlinissä.
Siltabileistä suuntasimme metroverkoston syövereihin ja kotikulman döneriin vetäisemään iltapalaa. Hinta ei taaskaan ollut päätä huimaava. Neljä kebabia ja yksi falafel yhteishintaan alle viistoista €uroa. Siitä sitten kämpille ja pakkailemaan / kakkailemaan.
-Teemu
Berliini, Saksa Tiistai 28.5.2009
Lähdettiin kaupungille katsastamaan kaikki mahdolliset nähtävyydet. Etsittiin Check Point Charlieta.”It`s no longer exist.” Nainen ilmeisesti oletti että olemme eläneet umpiossa viimeiset kakskyt vuotta ja etsimme Berliininmuuria. No näinhän asia ei ole. Kierreltiin paljon ja käväistiiin juutalaisten muistomerkillä. Ei kuitenkaan ehitä Auswitsiin. Lyömäsoittajamme Pekka shoppas kenkiä muut myös kledjuja. Kaveri kävi parissä tunnissa noin neljäkyt likettä tyylillä: ”P*skaa, ihan p*rseestä, ei mitään, Pelkkää p*skaa”...jne.
Köpöt jäi nukkumaan ja jopot lähti Itä-berliiniin kartoittamaan kaupungin soitto-ruokala tarjontaa.mainio ilta kämpillä siis. Katsoin Jim Carreyn Yes man leffan. Suositan.
-Teemu
Lähdettiin kaupungille katsastamaan kaikki mahdolliset nähtävyydet. Etsittiin Check Point Charlieta.”It`s no longer exist.” Nainen ilmeisesti oletti että olemme eläneet umpiossa viimeiset kakskyt vuotta ja etsimme Berliininmuuria. No näinhän asia ei ole. Kierreltiin paljon ja käväistiiin juutalaisten muistomerkillä. Ei kuitenkaan ehitä Auswitsiin. Lyömäsoittajamme Pekka shoppas kenkiä muut myös kledjuja. Kaveri kävi parissä tunnissa noin neljäkyt likettä tyylillä: ”P*skaa, ihan p*rseestä, ei mitään, Pelkkää p*skaa”...jne.
Köpöt jäi nukkumaan ja jopot lähti Itä-berliiniin kartoittamaan kaupungin soitto-ruokala tarjontaa.mainio ilta kämpillä siis. Katsoin Jim Carreyn Yes man leffan. Suositan.
-Teemu
Berliini, Saksa Maanantai 27.5.2009
Bassotaiteilija ”Tonnisen” hammassärky äityi yön aikana lähes mahdottomaksi. Hammas avattiin Helsingissä huhtikuun puolivälissä ja kiertueen ensimmäisen keikan, Stralsundin vedon jälkeenhän poskea alkoi kolottaa vietävästi. Kyseisen kaupungin kovin leegolekuri paikkasi hätäisesti hampaan revittyään edellisen paikan irti. Asia piti siis olla kunnossa. Eipä ollutkaan. Hammas alkoi varoittaa uudestaan Berliinissä kun olimme saaneet paikalliselta Horstilta avaimet bungaloviimme. Sunnuntaiaamu ei alkanut siis kovin vahvasti. Muiden jätkien hotkiessa aamupalaa jouduin tänään lähtemään kohti zahndart- keskusta. Jätkät olivat eilen nähneet hammaslääkärikeskuksen jota päin lähdin tuskissani kävelemään. Matkalla kuitenkin käväisin apteekissa hakemassa nappeja kipuun ja kysäisin samalla mahdollisista hammalääkäriasemista. Päädyin kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan mennä asemalla jonka jätkät olivat nähneet ja sisällä tormäsin koko Saksaa vaivaavaan ”ongelmaan”; englanninkielen taitajia on suht harvassa. ”Ein moment bitte” jonka jälkeen etsitään firman ainoa ameeriikankielen taitaja.
Puolentoista tunnin päästä kävelin pepsodent-hymyn kera ulos. Muutama pieleen mennyt hammasröntgenkuva yökkäys-refleksin takia, mutta alles glar purukalustossa on super gut [supa guut] !
Hymyssä suin astelin siis Alexanterin luota kaupan kautta himaan.
Illalla oli grillibileet Itä- Berliinin Volks parkissa. Tunnelma oli mukava ja leppoisa ja ennen kaikkea ah – niin internationaali. Grillillä oli tunkua mutta kasvit ja muut mässyt päätyivät loppujen lopuksi oikeaan osoitteen.. Arseen, eiku siis suuhun ja siitä arsen kautta ulos aikanaan. Tämä olkoon siis oikea järkkä.
-Teemu
Bassotaiteilija ”Tonnisen” hammassärky äityi yön aikana lähes mahdottomaksi. Hammas avattiin Helsingissä huhtikuun puolivälissä ja kiertueen ensimmäisen keikan, Stralsundin vedon jälkeenhän poskea alkoi kolottaa vietävästi. Kyseisen kaupungin kovin leegolekuri paikkasi hätäisesti hampaan revittyään edellisen paikan irti. Asia piti siis olla kunnossa. Eipä ollutkaan. Hammas alkoi varoittaa uudestaan Berliinissä kun olimme saaneet paikalliselta Horstilta avaimet bungaloviimme. Sunnuntaiaamu ei alkanut siis kovin vahvasti. Muiden jätkien hotkiessa aamupalaa jouduin tänään lähtemään kohti zahndart- keskusta. Jätkät olivat eilen nähneet hammaslääkärikeskuksen jota päin lähdin tuskissani kävelemään. Matkalla kuitenkin käväisin apteekissa hakemassa nappeja kipuun ja kysäisin samalla mahdollisista hammalääkäriasemista. Päädyin kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan mennä asemalla jonka jätkät olivat nähneet ja sisällä tormäsin koko Saksaa vaivaavaan ”ongelmaan”; englanninkielen taitajia on suht harvassa. ”Ein moment bitte” jonka jälkeen etsitään firman ainoa ameeriikankielen taitaja.
Puolentoista tunnin päästä kävelin pepsodent-hymyn kera ulos. Muutama pieleen mennyt hammasröntgenkuva yökkäys-refleksin takia, mutta alles glar purukalustossa on super gut [supa guut] !
Hymyssä suin astelin siis Alexanterin luota kaupan kautta himaan.
Illalla oli grillibileet Itä- Berliinin Volks parkissa. Tunnelma oli mukava ja leppoisa ja ennen kaikkea ah – niin internationaali. Grillillä oli tunkua mutta kasvit ja muut mässyt päätyivät loppujen lopuksi oikeaan osoitteen.. Arseen, eiku siis suuhun ja siitä arsen kautta ulos aikanaan. Tämä olkoon siis oikea järkkä.
-Teemu
Berliini, Saksa Sunnuntai 26.5.2009
Löysimme kotikulmiltamme useamman snagarin ja päädyimme puiston kulmassa olevaan pikkupaikkaan. Muiden kokeillessa kanakebabia otin falafelin joka oli ison pesäpalloräpylän kokoinen. Hintaa kyseiselle herkulle kertyi 1,80€. Suomessa tuohon hintaan olisi saanut lähinnä v*ttuilua ja pataansa. Kyllä on hinta/laatusuhde kohillaan.!Nääs.
Jätkät kävi metrolla seikkailemassa hieman paikallisen elukkatarhan lähellä. Itse jäin himaan potemaan purukalustoani. Hämärän rajamailla mietin jo pihtejä ratkaisemaan ongelmaani. Onneksi jaksoin odottaa parempaa.
-Teemu
1.5.2009 Gypsy Home, Gerestried
Aamulla heräsimme yllätykseksemme keskeltä markkinoita! No, mutta sehän onkin vappu nyt, tuumi suomalainen soittaja ja lähti kiertelemään kojuja. Samaa krääsää kuin kotimaankin markkinoilla. Johan olivat siis markkinat. Aikamme hulinaa pällisteltyämme ja itseämme keräiltyämme päätimme lähteä takaisin Gypsy Homelle katsastamaan, josko siellä jo joku meitä olisi odottelemassa. Vaan eipäs ollutkaan. Saimme kuitenkin Gablingenin oman paikallis-Maikin eli Miken langan päähän ja tiedon, että klo 19.30 päästään rojuja roudaamaan sisälle. Tässä kohtaa elämää kello oli kuitenkin vasta iltapäivän verran, joten päätimme lähteä vaihteeksi Augsburg nimiseen, hieman Gersthoffenia valtavampaan, kaupunkiin katselemaan meininkejä sekä murkinaa. Ilma oli lämmin, joten mikäs se oli kaupungilla käpytellessä. Jännittävintä koko retkessä taisi olla paikallinen ulkoilmajääkiekkostadion. Tarkoituksenamme oli löytää myös hieman liikuntavälineitä, jottei pääse kunto aivan täysin tien päällä rapistumaan. Ongelmana oli kuitenkin vappu. Kaupat oli kiinni ja paikallisilta huoltamoilta ei juuri olutta kummempaa kesäurheiluvälinettä löytynyt. Mutta puistostapa löytyikin!!! Nyt on pallo ja kaikkea. Vielä, kun ehtisi potkiskelemaan.’
Augsburgista lähdimme takaisin Gypsy Homelle ja olimme paikalla jo hyvissä ajoin. Onneksi paikalle tuli hyvissä ajoin myös paikan isäntä, Mike, ja pääsimme sisälle suihkuun sekä lepäilemään FACissa nukutun yön jälkiä pois. Klo 19.30 aloitimme sovitusti roudaamisen ja laitoimme roippeet tuttuun tapaan paikoilleen reippaasti. Paikan akustiikka oli kuin suunniteltu yhtyettämme varten; seinät betonia ja lattia kaakelia! Mainiota! Kyselimmekin kaukaa viisaina ja vastaavanlaisiin paikkoihin tottuneina kysäisimmekin jo ennen soundcheckiä, että kuinkas kovaa täällä saa soittaa? Mike siihen, että sopivan kovaa ei liian kovaa. Mepäs siihen sitten että meillä on kovin kovaääninen rumpali, jota on sen lisäksi että se soittaa aivan saatanan kovaa, aivan helvetin vaikea kääntää hiljaisemmalle. No Mike siihen sitten että hän saa kyllä käännettyä lyömäsoittajankin volumen itselleen sopivaksi. No mepäs siihen sitten että näinhän se on.
Aikamme pällisteltyämme ja pähkäiltyämme löysimme sopivan äänentason ja olimme lähes kaikki melko tyytyväisiä. Ennen hoohetken koittamista nautiskelimme ranskalaisia perunoita ja sen sellaista. Soittaminen oli tällä kertaa olosuhteiden pakosta melko rauhallista, mutta ennen kaikkea kovasti katkonaista. Toiveena oli nimittäin, että soittaisimme settimme pienissä pätkissä, jotta väki ehtisi taukojen aikana hieman rupatella ynnä muuta sellaista. Ja näinhän me sitten muuten toimimmekin, vaikka hieman hämmentävältä tuntuikin rykäistä biisi tai pari ja sen jälkeen lorvailla ja notkua. No, väkihän totuttuun tapaan piti meistä äärettömän valtavasti ja onnistuimme olemaan olematta liian kovaäänisiä! Illalla jäimme vielä notkumaan Miken ja muiden motoristejen kanssa alakerran baariin ja sitten hyvin ansaituille yöunille odottelemaan uusia seikkailuja!
Augsburgista lähdimme takaisin Gypsy Homelle ja olimme paikalla jo hyvissä ajoin. Onneksi paikalle tuli hyvissä ajoin myös paikan isäntä, Mike, ja pääsimme sisälle suihkuun sekä lepäilemään FACissa nukutun yön jälkiä pois. Klo 19.30 aloitimme sovitusti roudaamisen ja laitoimme roippeet tuttuun tapaan paikoilleen reippaasti. Paikan akustiikka oli kuin suunniteltu yhtyettämme varten; seinät betonia ja lattia kaakelia! Mainiota! Kyselimmekin kaukaa viisaina ja vastaavanlaisiin paikkoihin tottuneina kysäisimmekin jo ennen soundcheckiä, että kuinkas kovaa täällä saa soittaa? Mike siihen, että sopivan kovaa ei liian kovaa. Mepäs siihen sitten että meillä on kovin kovaääninen rumpali, jota on sen lisäksi että se soittaa aivan saatanan kovaa, aivan helvetin vaikea kääntää hiljaisemmalle. No Mike siihen sitten että hän saa kyllä käännettyä lyömäsoittajankin volumen itselleen sopivaksi. No mepäs siihen sitten että näinhän se on.
Aikamme pällisteltyämme ja pähkäiltyämme löysimme sopivan äänentason ja olimme lähes kaikki melko tyytyväisiä. Ennen hoohetken koittamista nautiskelimme ranskalaisia perunoita ja sen sellaista. Soittaminen oli tällä kertaa olosuhteiden pakosta melko rauhallista, mutta ennen kaikkea kovasti katkonaista. Toiveena oli nimittäin, että soittaisimme settimme pienissä pätkissä, jotta väki ehtisi taukojen aikana hieman rupatella ynnä muuta sellaista. Ja näinhän me sitten muuten toimimmekin, vaikka hieman hämmentävältä tuntuikin rykäistä biisi tai pari ja sen jälkeen lorvailla ja notkua. No, väkihän totuttuun tapaan piti meistä äärettömän valtavasti ja onnistuimme olemaan olematta liian kovaäänisiä! Illalla jäimme vielä notkumaan Miken ja muiden motoristejen kanssa alakerran baariin ja sitten hyvin ansaituille yöunille odottelemaan uusia seikkailuja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)