Berliini...

Werkstattin keikan jälkeen oli seurueellamme mieli korkealla ja heti aamutuimaan lähdimmekin ajelemaan kohti vanhaa kunnon Berliiniä. FAC täyteen rojua sekä soittajia ja matkaan! Saimme onneksi myös TomppaTomppa -navigaatiolaitteemme toimimaan asianmukaisella tavalla, joten kartturin hommatkin tuli samoin tein ulkoistettua ja pojat saivat matkallakin keskittyä olennaiseen eli maisemien ihailuun sekä lepäilyyn FACin ja Kalevin huomassa.

Matka sujuikin ilman suurempia kommelluksia ja ruokaakin löysimme nälkäisiä kupujamme ravitsemaan. Jossain vaiheessa aloimme kuitenkin epäilemään, että mahtaako maan pääkaupunki kuitenkaan olla Berliini, koska Saksassa tuntuvat kaikki tiet Rooman sijasta vievän Ausfahrttiin?!? No kyllähän se Berliinikin sitten löytyi ja keikkapaikkakin oikein mukavasti. Facilla huristelu näinkin suuressa kaupungissa olikin toisaalta kokemus sinänsä sekä meille että FACin vaihteistolle...

Illan keikkapaikkamme oli nimeltään Little Stage ja sitähän se oli myös käytännössäkin. Ei kuitenkaan puitteiltaan ollenkaan hassumman oloinen soittoruokala, joten kamat lavalle ja räpläämään. Souncheck hoitui tuttuun tapaan melko kivuttomasti ja lähdimme hieman pällistelemään miltä kaupunki siinä kohtaa mahtaa näyttää ja näyttihän se.

Keikkapaikkamme sen sijaan tuntui näyttävän kovasti hiljaiselta ja alkuperäinen soittoaikamme klo 21:00 siirtyikin hamaan tulevaisuuteen, joka tällä kertaa oli jotakuinkin klo 23? Yleisöäkin oli paikalle ehtinyt tuolloin saapua melko rutkasti; Venla, noin kolme kantapeikkoa, baarinomistajat sekä miksaaja!! Tällä kertaa luvassa oli siis todellinen ylöisömenehdys. Aloimmepa sitten vihdoin viimein soittelemaankin ja eipä tarvinnut tällä erää edes loputtomasti soitella... ehkä jotakuinkin kuusi biisiä ja sitten riitti, sekä meille että henkilökunnalle. :) Ja ei muuta kuin jälleen kantamaan isoja mustia laatikoita takaisin autoon...

Kaiken kaikkiaan keikka ei siis aivan parasta fiilistä orkesterillemme jättänyt, mutta muuten paikasta jäi ainakin allekirjoittaneelle melko mukava maku suuhun. Henkilökkunta oli mukavaa ja niin oltiin mekin!

Kiroilemisen, roudaamisen ja muiden pakollisten toimien jälkeen siirryimme läheisiin kotibileisiin, jonne yleisömme, Venla, meidät johdatti. Bileissä oli ihmisiä ja sitten siirryimme porukalla paikalliseen tanssiravintolaan. Sielläpä sitten tuli tanssattuakin aamun pikkutunneille saakka. Myös FAC sai ensi kertaa kokea orkesterimme jäseniä yöpymässä sisällään, kun rytmiryhmämme Pekka ja Teemu päättivät oikaista itsensä Kalevin viereen. Loput retkueestamme päätyivätkin illan yleisömme asuttamaan paikallisasuntoon heti FACin yläpuolelle. Unta ei tarvinnutkaan pitkään odotella ja kyllähän se mukavasti maistuikin...

Aamulla suuntasimme FACin keulan kohti paikallismajoitustamme. Seuraavat päivät vietämmekin lomaillessa, joten saapahan ainakin FAC ansaitsemaansa lepoa... myöhemmin kirjoitellaan lisää!

die, die, die my Werkstatt!

Perjantaipäivä Stralsundissa kului leppoisasti illan keikkaa odotellen. Ohjelmassa oli siis lähinnä hostellilla möllöttelyä, rentoutumista sekä ruoanlaittoa. Ryhmämme vanhukset päättivät tehdä keskenään oman "köpöretken" kaupunkiin. Kyllä se vaan niin on, että aikuinen mieskin tarvitsee ikäistänsä seuraa, niin sanottua vertaistukea siis. Toisaalta myös orkesterimme rytmiryhmä koki ilmeisesti samanlaista kaipuuta omiensa luokse tehdessään oman kaupunkimatkansa, joka kaiketi suuntautui ainakin vaatekaupoille...

Illan lähestyessä lähdimme sitten tekemään soundcheckiä. Facilla päräytettiin die Werkstattin pihaan ja soittopelit ynnä muut tarvittavat vekottimethan olimme sinne vieneetkin fiksuina kavereina jo edellisenä iltana. Saundit tsekkailtiinkin melko rivakasti ja Touko-Pouko pääsikin hyppäämään kuljettajan pallilta miksauspöydän taakse. Yllättävän hyvää ääntä kaiketi saimme ulos tuutattuakin? Kai?

No sitten odottelimme jälleen, jotta ilta meidät ottaisi huomaansa ja pääsisimme rimputuksen pariin! Ja kyllähän se viimein koittikin. Paikallisorkesteri The Sex lämmitteli lauteet Suomen pojille kuumaakin kuumemmiksi ja meno oli paikassa mainio. Väkeäkin oli saapunut paikalle kiitettävästi, toisin sanoen, rutkasti yli meidän odostumme. Keikka rymähti käyntiin tuttuun tapaan Revolutionilla ja meni kaiketi oikein hienosti? Väki tykkäsi ja mekin tykättiin! Täytyypä ottaa tänään uusiksi Berliinissä!!

Illan setti, jos se nyt ketään kiinnostaa, oli seuraavanlainen:

Revolution
Trigger Happy
Spiritual Healing
Daddy
Justice
Life On The Highway
D-piisi
Uus piisi
Suicide City
Mr. Andersson
All The Games
Snakebite
-----------------
Blue Colors/Rock You Like Hurricane

että sellasta tällä kertaa...

Soittohommia odotellessa...

LOS TROUKKALOS

Aika kuluu Stralsundissa rattoisasti. Orkesterimme majoittui paikalliseen hostellimajoitukseen ja täällähän sitä ollaan edelleen. Saksalaiset eivät puhu englantia. Saati sitten suomea. Navigointilaitteemmekaan ei ole puhunut. Näillä näkymin saimme sen kuitenkin taas toimimaan... kenties löydämme sitten seuraavaankin määränpäähämme.

die Werkstatt

Orkesteri sekä paikallinen Maik!

Eilen iltasella kävimme tutustumassa tämän illan keikkapaikkaankin ja sehän vaikutti melko mukavalta ja mestalta paikalta. Myös paikallinen Maik vaikutti oikein iloluontoiselta sekä leppoisalta kaverilta. Kaupunki on kiva ja pikkuinen. Päiväkäveleskelyn tohinoissa riensimme myös kirkkooon, joten kaupungin nähtävyyksiä sekä hengenravintoakin olemme ehtineet heti nauttimaan. Iltasella nautiskelimme myös hippasen paikallista olutta. Stralsunder Lageria. Sekin oli meidän makuumme.

Lyömäsoittaja paikallisen hengen-, vatsan- sekä silmänravinnon parissa...

Tänään laitamme satamakaupungin valot vilkkumaan ja paikallishousut pyörimään jaloissa!!!
Klo 18 soundcheck ja sitten rimputaan! Kaveriorkesterina illalla paikallinen punk-lupaus The Sex!

Kevätpäivää viettämässä!


Yleismiehemme Touko hyvässä lihassa!

Eiköhän se siitä sitten taas ala homma etenemään!

Saksa on paska maa!

Nonni! Täällä ollaan!

Homma saatiin käyntiin lupsakalla laivaristeilymatkalla Helsingin satamakaupungista Rostockiin. Laivalla oli lystiä. Paikalliset kaunottaret ympäröivät meitä sieltä sun täältä ja ties kenen päältä (ja vierestä), mutta rahaa paloi noin viikon budjetin verran. Kyllä kannatti.

Matka jatkui Rostockin satamasta kohti Stralsundia hetken. Sitten tuli tulli. Tullissa vietimmekin pidemmän tovin sekä Kalevin että Teemun ansiosta. Seuranamme meillä oli noin kymmenkunta tullimiestä, tullinainen sekä tullikoira. Ja taas meitä nauratti. Tullimiehen paras ystävä nuuhkikin autostamme esiin jotakin mielenkiintoista... Teemulla taisi olla repussaan kasveja jos jonkinlaisia. Tullimies kysymään: "Drugs?" Teemu siihen sitten, että: "Yes! Drugs? NO!" Ja siinähän se loppuilta sitten mukavasti vierähtikin tullimiehen sormet Teemun penaalia roplaillen... Ainoa tullimiehissä hilpeyttä herättänyt ryhmämme jäsen oli virolaisvahvistuksemme Kalev, Ponkspoisid! Terkkuja Veskulle!



Vesselit laivaristeilemässä!


Matka saatiin kuitenkin jatkkumaan ja määränpäämme Stralsund yllättikin läheisyydellään. Myös FACin pohja yllättyi paikallisimukulakivetyksestä ja sen läheisyydestä. Täällä on lämmin.


Me ollaan tääl. Mis te ootte?


-Lost Troukkalos & ToukoPouko